Viime syksynä Kiira Korpi pyörtyi New Yorkissa keskellä yötä – Sen jälkeen syntyi uusi Kiira, joka iloitsee uudesta seksuaalisuudestaan

Kiira Korpi sipaisee vaaleaa siiliään.

– En osaa selittää, mistä minulle tuli tunne, että haluan leikata hiukseni. Alussa olin euforinen, sitten kauhistuin: Mitä olen mennyt tekemään! Sitten oivalsin, että ne pitkät vaaleat hiukset ovat olleet minulle turvasatama. Kun leikkasin ne pois, sain siilistä eri tavalla itsevarmuutta naiseuteen.

Kiira on jotain ihan muuta kuin mihin olimme tottuneet. Enää hän ei ole jääprinsessa, kaikille sopiva huippu-urheilija eikä läpikunnollinen elovena. Kaikille Kiiran viime aikojen muutokset eivät ole sopineet. Twitterissä joku kirjoitti: ”Tämä ei ole enää minun Kiirani.” Kiira on monta kerta itsekin miettinyt, miten paljon viime vuodet ovatkaan häntä muokanneet.

– Muutokset ovat olleet isoja kasvun paikkoja. Suhtautuminen elämään ja epäonnistumisiin on muuttunut niiden kautta hirveästi. Sen olen oppinut, että valintoja pitää uskaltaa tehdä, vaikka ne tuntuvat epämukavilta.

Hän on pohtinut sitäkin, mistä voima tai tahto omiin ratkaisuihin on tullut.

– On ollut vaiheita, jolloin sisäinen ääneni on vaimentunut, mutta toisaalta kun olen päättänyt jotain, en ole pelännyt tekeväni virhettä. Ajattelen, että kaikki päätökset ovat vieneet oikeaan suuntaan. Kaikesta olen oppinut.

Kiira veikkaa, että muutos kohti uutta Kiiraa kestää loppuelämän. Se on sitä, että on rohkeutta ja haluaa heittäytyä, vaikkei edes osaa sanoa, onko se ihan järkevää. On vain mentävä täyttä uutta päin ja katsottava, kuinka valinnat kantavat ja ohjaavat kohti uutta.

– Viime vuosiin on mahtunut niin monta itsen ja pelkojen ylittämistä, että välillä tuntuu tulevan kakat housuun! Mutta kyllähän se myös kasvattaa itseluottamusta.

Kiiran murtautuminen ulos itse rakennetusta kuoresta alkoi jo vuosia sitten. Se alkoi kaukana Suomesta.

– Äitikin ihmetteli, minne kunnianhimoni on mennyt. Olympiaurheilijan into ja halu treenata, oppia ja kehittyä oli kääntynyt sisäisiin asioihini.

Vuonna 2015 Kiira Korpi luisteli viimeistä kisaansa MM-kisoissa Shanghaissa, kun hän ymmärsi, että jokin on huonosti. Luistelu ”kulki paskasti”, vaikka ulospäin kaikki näytti normaalilta.

Sitten hän koki irtautuvansa kehostaan ja näkevänsä itsensä alapuolellaan tekemässä täydellisiä kaarroksia.

– Se oli traumaattinen kokemus. Loppuohjelman ajan mietin, mitä helvettiä tapahtuu. Mietin, miksi minä olen tämä, joka luistelee askelsarjaa ja olen myös täällä yläpuolella.

Tämä kokemus pakotti ensi kertaa miettimään oman ajattelunsa kapeutta. Elämästä, urheilusta, tietoisuudesta... Pian tämän jälkeen Kiira ilmoitti lopettavansa kilpauransa.

– Se oli ensimmäinen kuolemani. Identiteettini lakkasi yhtäkkiä olemasta, olin ex-jotain. Elämältä katosi pohja. Lopettamispressitilaisuudessa tunsin olevani kuin hautajaisissani.

Kiira oli kuvitellut, että voitot tekisivät onnelliseksi ja olisivat tie hyvään elämään.

– Aina kun saavutin niitä, tuli entistä tyhjempi olo. Ei ehkä heti, mutta pian. Että tätäkö varten uhrasin kaiken?

Kun lopettamispäätös oli tehty ja julki sanottu, ei ollutkaan enää mitään seuraavaa etappia. Oli löydettävä elämälle ja Kiira Korvelle uusi suunta.

– Mietin silloin, että olenko hullu, kun huomasin nauttivani hengittämisestä, puiden halailusta, joistain ihan yksinkertaisista asioista. Ulkoiset tavoitteet katosivat kerralla. Mutta se oli tarvittava vastapaino sille, että olin elänyt lapsesta asti aikataulutettua elämää.

Sitten Kiira muutti New Yorkiin ja meni naimisiin. Pariskunta muutti miehen työn perässä suurkaupunkiin. Donald Trump oli valittu presidentiksi, korona kylvi kauhua, Black Lives Matter -mielenosoitukset velloivat kaduilla. Kiira opetti luistelua, esiintyi ja opiskeli psykologiaa osana liberal arts -tutkintoaan.

– Elämäni saattoi silloin vaikuttaa vakaalta, mutta kilpauran lopetuksen jälkeen minulla oli lähtenyt iso sisäinen pyörä liikkeelle. Luin psykologiaan ja henkisyyteen liittyvää kirjallisuutta, kävin terapiassa ja yritin jäsennellä omaa ajatteluani.

Silloin Kiira ei sitä ymmärtänyt, mutta jälkikäteen tuli oivallus. Hänellä ei ollut enää tarvetta olla ylivertainen.

– Äitinikin ihmetteli, että minne se meidän Kiiran kunnianhimo on mennyt, sillä en enää kulkenut ulkoisten tavoitteiden perässä. Olympiaurheilijan into ja halu treenata, oppia ja kehittyä oli kääntynyt sisäisiin asioihini. Se ei välttämättä näkynyt heti muille, mutta aloin elämään enemmän omien arvojeni kautta.

Silloin Kiira huomasi myös ajattelevansa sitäkin, mitä oikeasti haluaa elämän eri osa-alueilla.

– Tuli tunne, että on taas lähdettävä eteenpäin.

Niinpä Kiira erosi ja muutti takaisin Suomeen.

– New York ei ollut koskaan ehkä minun vaan exäni unelma. Kaupunki on ihana ja ikävöin sinne, mutta en voisi kuvitella enää asuvani siellä pysyvästi.

Suomesta hän löysi uuden miehen ja alkoi uuteen suhteeseen. Elämä alkoi mennä uutta kohti, mutta vielä kerran Kiira kohtasi muutoksen New Yorkissa.

Viime syksynä Kiira oli käymässä New Yorkissa, kun hän yllättäen pyörtyi yöllä kerrostalon käytävällä. Hän kadotti kaatuessaan ajantajunsa ja koki samalla lähteneensä jollekin matkalle.

– Voi olla, että kuvittelin tai olin tajuttomana, mutta tunsin vierailevani toisessa todellisuudessa. Kirjoitin heti ylös onnettomuuden jälkeen, että siellä toisessa todellisuudessa juttelin joidenkin sielujen kanssa. Sanoin heille, että en ole tulossa tänne vielä, minulla on niin paljon tehtävää.

Aikaa kaikkeen kului sekunteja, ehkä minuutteja, sitä Kiira ei muista. Hän oli soittanut myös seitsemän kertaa hätänumeroon, vaikka ei muistakaan sitä.

– Koin, että odottavan aika tuntui pitkältä ja luulin koko ajan näkeväni jotain sairasta painajaista.

Kun poliisit ja ambulanssi tulivat paikalle, Kiira näytti tyrmäyksen saaneelta nyrkkeilijältä. Ensihoitajat laittoivat hänelle myös niskatuen.

– Kaverilleni sanoin ambulanssissa, että If I die tonight, I have lived a good life. Ehdin miettiä yllättävän paljon kaikenlaista.

Jälleen kerran heräämisen hetket johtivat siihen, että Kiira erosi kumppanistaan, jonka kanssa oli ehtinyt seurustella jonkin aikaa.

Viime talvena moni leuka loksahti, kun Kiira ilmoitti julkaisevansa esikoisrunoteoksensa Hyppää vaan!

– Olen aina kirjoittanut paljon, päiväkirjamaisesti tai rukoustyyppisiä juttuja. Vuosi sitten aloin kirjoittaa asioita ylös omaan kännykkääni. Tein sen omaksi terapiakseni. Ensimmäiset lauseet taisin kirjoittaa Nuuksion kansallispuistossa. Ne tulivat niin selkeästi annettuina, että en niitä varsinaisesti keksinyt vaan toimin enemmänkin kirjurina.

Kun lauseita oli kasassa isompi satsi, itsekin niistä apua saanut Kiira ehdotti niiden julkaisua kustantajalle.

– Sen jälkeen alkoikin sellainen markkinointikampanja, että tuskin olisi rahalla saatu, hän nauraa.

Kiira viittaa polemiikkiin, joka syntyi kirjan julkaisun jälkeen. Syntyi valtava keskustelu siitä, ovatko tällaiset säkeet ja mietelmät runoutta. Suuressa valtakunnallisessa päivälehdessä Kiira ja kirjankustantaja saivat kahden kriitikon voimin kovaa kohtelua.

– Ajattelen, että lopulta se oli aika voimaannuttava kokemus. Asenteellisuus yllätti, mutta olen tehnyt niin paljon töitä itseni kanssa, että en lamaantunut tai jäätynyt. Ensimmäinen vastineeni oli kyllä aika paljon kärkkäämpi, kuin se, minkä julkaisin, Kiira nauraa.

Hetkellisesti Kiiraakin kirpaisi kirjansa saama kritiikki, olihan hän tehnyt sen sydämestään.

– Sitten ajattelin, että tämä runokirja ei ole mikään maailmaa tuhoava teko. Päinvastoin, tämän tarkoitus on voimaannuttaa ja tuoda iloa ihmisille. Sain hetki sitten viestin, jossa luki, miten eräs ihminen oli saanut kirjastani uskallusta vaihtaa työpaikkaa ja löysi muutakin samastuttavaa teksteistä. Tuntuu hienolta, että kirjani kannustaa muitakin tekemään muutoksia.

Lopulta hän tajusi tehneensä jotain oikein, jos kirja herättää niin suuria tunteita puolesta kuin vastaan.

– Olin tullut juuri ulos kaapista eikä kirjassa ole pelkästään herkkiä tekstejä. Siellä on voimaa, munaa ja vihaa. Siellä voi olla monta ärsyttävää asiaa. Samaan aikaan olen saanut useita satoja kiittäviä viestejä koskien kirjaa tai kaapista tuloa.

Kiira miettii, miten paljon viime vuodet ovat häntä muokanneet. – Suhtautuminen elämään ja epäonnis­tumisiin on muuttunut hirveästi. Valintoja pitää uskaltaa tehdä, vaikka ne tuntuisivat epämukavilta.

Kiira ilmoitti keväällä lehtihaastattelussa olevansa kiinnostunut seksuaalisesti myös naisista.

– Olen aina ollut miesten kanssa ja pitkissä parisuhteissa. Kuitenkin olen tiennyt pitkään, että tykkään naisista, mutta olen luullut muidenkin heteroiden tykkäävän.

Kiira ei tiedä onko hän bi- vai panseksuaali, vain se on hänelle tullut selkeäksi, että hän ei ole hetero.

– Huomasin, etten sopinut muottiin. Vaikka olen todella suvaitsevainen vähemmistöjä kohtaan, huomasin itsekin kokevani homofobiaa. Että miksi olen tällainen friikki? Se vain piti painia läpi ja onnekseni kaikki läheiseni ovat olleet tukenani.

Kiiralla on fiilis, että seuraava kumppani on nainen. Varmaa se ei ole.

– Olen oppinut, että jos nyt ajattelen näin, tilanne saattaa muuttua. En olisi voinut kuvitellakaan vuosi sitten olevani tässä. On tärkeää uskaltaa heittäytyä elämän virran vietäväksi.

Suurten muutosten jälkeen uudelleen kuoriutunut Kiira sanoo tottuneensa yksinasumiseen ja kokee olevansa itsensä paras kaveri. Viime eron jälkeen hän haluaa olla hetken yksin, mutta itsekseen oleminen on vahvistanut tunnetta, että hän on pohjimmiltaan parisuhdeihminen.

– Olisi kivaa jakaa arki toisen kanssa. Ehtiihän tässä vielä, hän nauraa.

Matkallaan kohti uutta Kiira Korpea hän on jo löytänyt tien toiseen maailmaan.

– Uskon enkeleihin, kuoleman jälkeiseen elämään ja siihen, että olemme paljon muutakin kuin kehomme. Mietin paljon raja-asioita. Toinen jalkani on tässä todellisuudessa, toinen ihan jossain muualla.

Enää ei tarvitse miettiä, miten tällaiset puheet vaikuttavat julkikuvaan. Urheilu-uransa aikana Kiira oli tarkoituksella vaitonainen yksityiselämästään ja ajatuksistaan.

– Enää ei tarvitse murehtia, suuttuvatko sponsorit, liitto tai vanhemmat, kuka tahansa. Nyt voin olla tosi rohkea.

Usein Kiira pyytää johdatusta korkeammalta voimalta, että mitä tehdä, kenen kanssa jutella ja minne mennä.

– Sisäisen äänen seuraaminen kumpuaa jostain suuremmasta. Koen olevani inspiroija, joka puhaltaa eloa asioihin – oli kyse luisteluvalmennuksista tai kirjoista.

Tai matkasta johonkin uuteen, jota ei vielä tiedä Kiira Korpi itsekään.

Meikki Heidi Reponen. Stailaus Maryam Razavi. Laventelin värinen mekko Sofia Ilmonen / The Ateljé, Korvakorut Glitter, Valkoinen mekko Gestuz, Nahkatakki Human Scales / Urban A, Kengät Vamsko, Hattu éN Hats.